pekkapalma.fi
 


            


Syrjäytymisen lähteillä


Piinaavat taloudelliset vaikeudet, uhkaava irtisanominen tai henkisen kapasiteetin tilapäinen häiriö – stressi ovat tunnistettavia henkisen tasapainon järkyttäjiä. Pitkäaikaistyöttömän nuoren ajautuminen rikollisuuden pariin on usein helpompi ratkaisu kuin ihmisarvoa alentava jatkuva kurssituksien putki tai puolenvuoden työllistämisjaksot.

Syrjäytyminen tapahtuu ikään kuin vahingossa, sillä nuorten miesten maailmassa virta vie mukanaan. Kun kerran on aloittanut on helppo jatkaa, sillä kuvaan astuvat myös alakulttuurin, jengien ja eri kansallisuuksien ja kulttuurien sisäiset kontrollisäännöt ja kunniakäsitteet.
Nuorten miesten, naisten ja perheiden, sekä erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien kansalaisten osallistumismahdollisuuksia on lisättävä.

Ihmisten suhteissa tapahtuu päivittäin epävirallista säätelyä perheen, ystävien, koulu- ja työtoverien sekä naapureiden toimesta. Kulttuurierot ja sosiaalinen tausta sanelee usein sen minkälaiset lähtökohdat meistä kukin elämälleen saa.
Aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi kasvaminen vaatii kansalaiskasvatuksen vahvistamista varhaiskasvatuksesta alkaen korkeakouluopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön asti.

Tavoitteena kansalaisyhteiskunta, ei kontrolliyhteiskunta, jota media ohjailee rakentavan osallistumisen sijasta raastavaan “minuutti” -orientoitumiseen.
Ota kantaa, anna palautetta!


Katetriablaatio TAYS 18.-19.11.2013

Tänään kurkataan ruokatorven kautta sydämen kunto. Ultraäänellä näkee onko "pussit" kunnossa. Ultralla näkee myös, onko sydämessä rakenteellisia vikoja.
Letkua on nieltävä, mutta niellään sitten.

Huomenna tiistaina jos kaikki on tänään kunnossa tehdään kardioablaatio. Nivusista sisään katetrien avulla ja suoraan sydämen oikean pussin läpi vasempaan kammioon, jossa poltetaan rytmihäiriötä aiheuttavat valtiomohermot.

Ei kuulemma ihan mikään "walking in the park" , mutta tavoitteena on "flimmerivapaa" tulevaisuus ja elämänlaadun parantaminen.

Pelottaa niin perkeleesti.

...ultraäänellä tutkittiin ruokatorven kautta onko sydämessä hyytymiä, jotka saattaisivat lähteä liikkeelle ja ajautua aivoihin. Ei ollut klönttejä, mutta itse  ruokatorven  kautta tehty tähystys oli allekirjoittaneen 25 vuoden leikkaushistorian varrella traumaattisin kokemus.

" Minut raiskattiin suun kautta puolimetriselllä, sentin  paksuisella kaapelilla".

Heti aluksi alkoi arveluttaa hygienia ja kun pyysin hermostuksissani rauhoittavaa toimenpiteen ajaksi hoitaja tikkasi oikean käsivarteni täyteen reikiä tippaa laittaessaan. Tipan laittoi lopulta lääkäri joka nousi seuraavaksi tarinani antisankariksi.

Jostain syystä en saanut lääkkeistä sitä rentoutta jonka kuvittelin niiden tuovan.
Lääkäri yritti runnoa letkua kurkkuuni, hoitajan tehtävänä oli avustaa selkää tukemalla, mutta tilanne oli hirtehinen, ei naurattanut ei. Lääkäri ei onnistunut kylkiasennossa tunkemaan kaapelia nieluuni, joten hän komensi minut istumaan ja runnoi lopulta istuessani sondin niin syvälle että jonkinlainen kuva saatiin ja siitä hän kippasi allekirjoittaneen kyljelle, henkihaukkana kakoen ja silmät kyynelissä.

Koko kroppa pisti hanttiin ja kihelmöi, mutta lopulta naiset olivat tyytyväisiä ja pääsin järkyttyneenä päiväosastolle huilaamaan rauhottavan vaikutusta pois, ennen kotiinpääsyä.

Nielu on edelleen kipeä ja jos yskii niin koko kroppa kihelmöi ja laittaa hanttiin.


12.3.2003

Kriisiaikojen vanhat - syytingistä kuntien vastuulle

Älkää aina valittako. Toisaalta mitä kurjemmat ajat, sitä kurjemmat ovat olleet myös vanhusten olosuhteet, näin myös 2013.

Epidemiat ja sodat ja talouden taantumat ovat aina koetelleet ikäihmisiä. Kriisiaikoina yleinen turvattomuus lisääntyi ja jo muutenkin toisten apua tarvitsevat jäivät jalkoihin ja olivat vahvempien armoilla.

Suuri muutos vanhus- ja muussa vaivaishuollon hallinnossa tapahtui vuonna 1865, jolloin kuntien hallinto eriytettiin seurakuntien hallinnosta. Köyhät jäivät nyt kuntien vastuulle.
Suuret nälkävuodet 1866–68 romahduttivat tuolloisen suomalaisen maatalouden ja saattoivat väestön nälän ja kurjuuden tielle. Niiltä osin kuin kunnat pystyivät avustamaan köyhiä, olivat työtuvat ja hätäaputyömaat ainoita paikkoja missä selvisi hengissä. Suurin osa vaivaishoitolaisista kuoli. Nälkävuosien aikana kuoli arviolta noin 270 000 suomalaista. Pahin oli vuosi 1868, jolloin yli 65-vuotiaita kuoli 20 000, 15–64-vuotiaita noin 60 000 ja alle 15-vuotiaita lapsiakin noin 57 000.
 Tuolloin köyhäintalot luokiteltiin ”nälkääntappopaikoiksi”. Ruokatilannetta kuvaa hyvin se että asukkaille syötettiin laihaa jauhovelliä ja leipää, josta puolet oli olkia. Ihmisille tarjottiin myös jäkälää ja sieniä. 

 Epäasiallisesti rakennetuissa taloissa sattui vakavia tulipaloja. Muun muassa Ilomantsin köyhäintalo paloi keväällä 1914 tuhoisin seurauksin. Kuusi hoidokkia paloi elävänä ja koko kaksikerroksinen päärakennus ja läheinen leipomo ja mielisairaala tuhoutuivat. Iltamyöhäisellä alkaneeseen paloon menehtyivät kaksi halvaantunutta naista, yksi sokea, yksi mielisairas tyttö ja kaksi vanhempaa miestä, jotka olivat ilmeisesti yrittäneet pelastaa sängyssä olevia. Johtajatar pelastui viime hetkellä alusvaatteisillaan hankeen, johon pökertyi, mutta selvisi myöhemmin Ikääntyneiden kohtalo ei ollut sen parempi vuonna 1918, jolloin maatamme repi kansalaissota. Vanhuksista ei juuri puhuttu, sillä sotahan on yleensä nuorten käymää sotaa. ”Suomen sota-surmat”  projektin keräämien tietojen mukaan vapaussodassa kuoli kaikkiaan 485 yli 60-vuotiasta ihmistä.

Enemmistö surmansa saaneista ikäihmisistä oli punaisia n. 65 %, valkoisia oli 17 % ja ideologialtaan tuntemattomia 18 %, valtaosa kuolemantapauksista tapahtui vuonna 1918. Sotavuoden 1918 ja sitä seuranneen parin vuoden aikana, muun kurjuuden lisäksi myös kerjäläisten määrä kasvoi. Etenkin kaupunkien asukkailla oli vaikea saada elintarvikkeita. Naiset, lapset ja vanhukset seisoivat tuolloin jonossa aamusta iltaan.

 Maailmansodan aikaan vanhusten olot heikentyivät siinä missä tavallisenkin siviiliväestön. Elettiin kunnalliskotien aikaa ja ahtaus sekä etenkin ankara elintarvikepula oli vallitsevana tuolloisten käytännön syitä yhdistettyjen vanhainkotien, elatuskotien ja kunnalliskotien ruokataloudessa.

Ylikuormitettuja kunnalliskoteja oli tuolloin eniten maan itäosissa, eli Viipurin, Mikkelin ja Kuopion sekä toisaalla Vaasan lääneissä. Puute henkilökunnasta oli yleinen ongelma myös sota-ajan vanhustyössä.

Sota-ajan kunnalliskotien asiakkaat elivät kovin epätasa-arvoisissa oloissa. Puhumattakaan niistä vanhuksista, jotka yrittivät sinnitellä yksin kotonaan.
 Yhteisöllisyyden näkökulmasta edellisten arviointi on mielenkiintoista. Kun aikanaan syytinkijärjestelmässä vanhin poika velvoitettiin pitämään huolta ”vanhasta isännästä ja emännästä”, elettiin yhteisössä.  Verkostoituminen toimi ja parhaassa tapauksessa vanhukset saattoivat elää huolettomana ja turvattuna lopun elämäänsä.
 Koska neljäs käsky velvoitti kunnioittamaan isää ja äitiä, poika sai usein kokea nöyryytystä. Vanhukset saattoivat tehdä yhteisönsä elämän sietämättömäksi. Vanha isä saattoi hutkia poikaansa kepillä pelkäämättä itselleen koituvaa rangaistusta.

Pojan laita oli toisin. Jos hän tönäisikin isäänsä tai sanoi vastaan, saattoi hän lain mukaan olla kuoleman oma. Sukupuolten valtataistelussa heikot vanhukset voittivat vahvat nuoret 1600-luvun oikeuskäsityksen vallitessa. Omaishoitajien olot olivat siis tuolloinkin työsuojelullisesti heikot.

Uusi köyhäinhuoltolaki annettiin vuonna 1922. Vaivaisten holhoamisesta siirryttiin köyhäinhoitoon. Huolimatta pyrkimyksestä yhdenmukaistaa vaivaishoitoa, oli autonomian ajan lopulla vanhusten asema hyvin epätasa-arvoinen riippuen vanhuksen sosiaalisesta statuksesta, yhteiskuntaluokasta, terveydentilasta, asuinalueesta ja ammattiryhmästä.
 
Ensimmäinen Tampereen kaupungin vanhusten palvelujen suunnitelma on vuodelta 1988.  Jo silloin ennen vanhaan esitetyt ajatukset ehkäisevästä työstä, ympäristöön vaikuttamisesta, kolmannen sektorin mahdollisuuksien käytöstä palvelujen tuottajana ja vapaaehtoistyön järjestäjänä ovat sopivia vielä tänäkin päivänä.  Toisaalta vanhusten palveluja ja ennaltaehkäisevää innovatiivistä vanhustyötä on Tampereella ohjannut suunnitelmia ja tavoitteita enemmän vuosittainen talousarvio.  


13.4.2012 

Missä viipyvät "yhteisöpuistot"  

Tampereen ydinkeskustan ”monumenttipuistot” tulisi suunnitella uudelleen koko yhteisön – Tamperelaisten käyttöön.

Missä on keskustan skeittipuisto ? Rantatien matonpesupaikan nurkalla oleva betonista valettu skeittialue on häpeä meille tamperelaisille.Kaikille kuntalaisille, myös ”hanuille” huolella, halpoja kompromissejä välttäen suunniteltu ”community park” puuttuu Tampereelta.

Sorsapuistossa, Koskipuistossa, Pyynikillä ja Näsinpuistossa piknikillä käydään jo nyt spontaanisti ja siksi ne ydinkeskustaan kuuluvina alueina sopisivat myös virallisiksi ”yhteisöpuistojen” sijoituspaikoiksi.

”Yhteisöpuistot” sisältäisivät avoimia ja ilmaisia kiinteitä pik-nik pöytiä, vaipanvaihtosuojia, valaistuja lentopallo- ja koriskenttiä, lasten leikkipaikkoja, esiintymisareenoita, grillipaikkoja, sähköpisteitä, BMX -ratoja, vesipisteitä, wc-tiloja jne. sijoiteltuna siten että luontoa kunnioitetaan ajan trendin mukaisesti.

Naiivi pelko siitä että kaikki aina rikotaan ei saa olla ”yhteisöpuiston” toteuttamisen esteenä. Asennekasvatus yhteisestä hyvästä huolehtimiseksi on aloitettava kouluissa ja perinteinen suomalainen positiivisuuteen perustuva kyttääjä-käräyttäjä mentaliteetti takaa että paikat pysyvät kunnossa ja ”hanut” ojennuksessa.

Anna palautetta !

 23.4.2007

Tervetuloa Eläkkeelle suuri ikäluokkaYli 65-vuotiaista, kuusi kymmenestä elää itsenäistä elämää. Se että saa itse vaikuttaa oman elämänsä laatuun on paras hyvän olon takuu.  Mielekkäällä tekemisellä ja henkisiä - ja sosiaalisia kykyjään harjoittamalla, sekä fyysistä kuntoaan ylläpitämällä vaikuttaa itse ehkäisevästi toimintavajavaisuuksien syntyyn.  Tampere tarjoaa tuleville uusille eläkeläisille oikeanlaista tukea ja apua.Tampereella toimii moniulotteinen ehkäisevän vanhustyön Elonpolkuja -verkosto.  Kumppanuuteen perustuvassa yhteistyössä on tavoitteena saattaa ikäihmisten parissa työskentelevät toimijat entistä parempaa yhteistyöhön. Tampereen kaupunki koordinoi 72 jäsenyhteisön verkostoa, jonka piiristä löytyy varmasti jokaiselle uudelle eläkkeelle siirtyjälle aktiivinen ja kannustava yhdistys tai yhteisö joka helpottaa  tekemisen puutetta.  Elonpolkuja -verkoston yhdistysten tarjoamasta kulttuuri, -liikunta – ja harrastuskerhoista löydät varmasti omasi. Tervetuloa mukaan. 

Lisätietoja Elonpolkuja -verkostosta p. 050 5169141 Pekka Pälmä 

 23.4.2012

Uusia +55 yhdistyksiä Tampereelle     

 Yli 65-vuotiaista, kuusi kymmenestä elää  itsenäistä elämää.
Se että saa itse vaikuttaa oman elämänsä laatuun on paras hyvän olon takuu. Mielekkäällä tekemisellä ja henkisiä - ja  sosiaalisia kykyjään harjoittamalla, sekä fyysistä kuntoaan ylläpitämällä  vaikuttaa itse ehkäisevästi toimintavajavaisuuksien syntyyn. Olemme tottuneet ajattelemaan, että Tampereella  on perinteinen ja voimakas yhdistyskulttuuri, jonka piiristä löytyy varmasti  jokaiselle uudelle eläkkeelle siirtyjälle aktiivinen ja kannustava yhteisö, vai löytyykö sittenkään. Poliittiset tai ammattiyhdistystoimintaan  liittyvät yhdistykset uusiutuvat ja saavat täydennystä jäsentensä eläköitymisen kautta.Kaikki eivät ole kuitenkaan aktiivisia   ammattiyhdistysihmisiä. Tarvittaisiinko ”tavallisille” eläkkeelle  jääville lisää yhdistyksiä ja yhteisöjä jotka ovat poliittisesti  sitoutumattomia ja avoimia kaikille. Poliittisiin ja  maailmankatsomuksellisiin yhdistyksiin liittymisessä on kynnys. Entä yhdistyksiin kuulumattomat ja ns.  kolmannen iän, 55+ kansalaiset, jotka vierastavat leimautumista puolueisiin.    Jos ei haluakkaan tunnustaa väriä tai aatetta, mutta tuntee tarvetta  kuulua turvalliseen yhteisöön. Olisiko varttuneille kansalaisille suunnatussa  yhdistyskentässä tilaa poliittisesti sitoutumattomalle, positiivisesti  orientoituneelle kaikille avoimelle ”hyvänolon yhdistykselle” jonka  tarkoituksena on ylläpitää ja tukea edistää kansalaisten omaehtoista  kulttuuriharrastusta, sekä uudistaa ja kehittää kansalaisten   kulttuurikäsitystä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voisi   järjestää kulttuuri- , keskustelu- ja koulutustilaisuuksia ja juhlia.  Poliittisten ja maailmankatsomuksellisten yhdistysten tavoin, tämä kaikille   avoin, mutta poliittisesti sitoutumaton yhdistys voisi harjoittaa tutkimus- ,  tiedotus- ja julkaisutoimintaa ja tehdä aloitteita eri viranomaisille.  


2.2.2012

Väärät tekonivelet 

851 ihmistä saanut Tampereella virheellisen tekonivelen – lonkkanivelenMites on polvinivelten kanssa. Allekirjoittaneelle vaihdettiin molempiin polviintekonivelet 7/2008. Omat polvilumpiot jätettiin päällystämättä, kun ne näyttivät leikkaavasta lääkäristä olevan kunnossa.Polvet narisivat ja paukkuivat heti toipumisvaiheessa, mutta lääkäri oli sitä mieltä edelleen, että”Oma rusto siellä hakee paikkaansa implantin kanssa” ei syytä huoleen.Nyt reilu kaksi vuotta myöhemmin vasen polvilumpio on kulunut niin, että se valuu kävellessänivelpussissaan alaspäin ja lukkiuttaa polven. Kipu iskee ja tavarat putoavat kädestä.Tilanteen tutkinut Coxan ylilääkäri on sitä mieltä, että lumpiot olisi pitänyt päällystää heti aikanaan.” Tämän proteesimallin kanssa käy näin, jos lumpiota ei ole päällystetty” totesi asiantuntija. Jassoo, alustava leikkauspäivä on sovittu ja kun kysyin, leikataanko tuo oikea polvi samalla kertaa, siellähän on saman mallinen proteesi? Asiantuntija vastasi, että ennaltaehkäiseviä kirugisia toimenpiteitä ei tehdä, joten joudun odottelemaan, kunnes oikeakin lumpio on rikki. Vasta sitten se leikataan.Leikkausten jälkeinen toipuminen kestää 6 – 8 viikkoa ja lopullinen työkyvyttömyysaika riippuu kipukynnyksestä.Olisiko Coxan korjattava virheensä kerralla jo ihan inhimillisiä kärsimyksiä ajatellen. Toki jatkuvat brutaalit leikkaukset vuosittain vaikuttavat myös tulevaisuuden suunnitteluun ja työurasuunnitteluun, jolleivät invalidisoi kokonaan.

  

11.10.10

Teiskoon downshiftaamaan
        
 Katseltiin sunnuntailenkillä vaimon kanssa uutta senioritalo hässäkkää Mariankadulla.
 
Kylläpä on rakennettu tiiviisti ja luotaantyöntävän näköiseksi. Mietittiin  siinä heti, että tollasessa ei asuta, ei mistään hinnasta vaan muutetaan mummonmökkiin Teiskoon vittumaisiin oloihin teemalla ”Ei tartte auttaa”.
 
Asukoot ne näissä senioritaloissa, jotka niitä haluavat. On varmasti tosi   luova miljöö, kun kaikki naapurit ovat linjalla, ”kaikki heti mulle tänne”. Jokainen haluaa kaikki palvelut kotiin ja heti naapurista ei ole niin väliä. Käytävillä mennään kyynärpäät koholla ja jupistaan että, ”Minä olin täällä ensin”.
 
Juu Teiskoon vittumaisiin oloihin ”downsifhtaamaan”, sitten kun ei enää huvita mikään. Tuntee ainakin elävänsä, kun kotihoito ei tuppaa koko ajan   mökkiin tarjoamaan palveluitaan. Eikä kateelliset seniorikommuunilaiset änkee   eteen aamupalaa jonottaessasi.        
       

1.10.2010   

Hyvä jätkät
       
28.9.2010 Rantatien tunnelin kustannukset rönsyävät joissakin arvioissa 280 milj euroon. Tämä arvio kattaa jo Näsinkallion liittymän, mutta ei sprinklereitä.  Ei srinklereitä...miksei. Rantatielle saisi eliitille kalliita neliöitä, kunhan grynderi ensi ottaisi läskinsä välistä. Hyvä jätkät, kirjoitin joskus ennen 2008 vaaleja näin:   Luxusta eliitille Aspinniemeen...Amurissa asuvana vastustan Rantaväylän tunnelin rakentamista.
Nykyinen valtuusto on hyväksynyt päätöksen, jonka johdosta pitkän   tunnelin suunnittelua työstetään parhaillaan. Kyllähän valtuustossakin   virheitä tehdään ja nyt olisi aika tunnustaa se. Vaikkakin rahaa palaa koko   ajan, sillä kallioperää kairataan tunnelin linjauksen mukaisesti ja ikkunat   helisee.
 
  Nykysuunnitelman kustannusarvio keikkuu tarkennettunakin 140 miljoonan   euron paikkeilla, mutta toopekin tajuaa että sillä rahalla ei tunnelia   rakenneta.
  Maanpäälliset vaihtoehdot tulee kartoittaa ensin ja heti, sillä ruuhkia   voidaan purkaa mainiosti kaistajärjestelyin. Tosin “oikeesti” ruuhkat   kestävät kerrallaan vain n. 30 - 45 min, joten “hätäkös tässä valmiissa   maailmassa”.
 
  “Aikuisten oikeesti” grynderit haluavat maata Tampellasta Aspinniemeen.   Siihen olisi hieno rakentaa luxusta eliitille. Lopulta koko rantsu olisi   pilalla aivan kuten Ratinassa on tapahtunut. Ollaan nyt kriittisiä oikeassa   kohtaa ja hyvällä omallatunnolla ja vastustetaan tunnelia päättäväisesti.
 
  Onneksi ennen rakentamispäätöstä on laadittava maanpäälliset   kaavaluonnokset ja selvitettävä ympäristövaikutukset YVA-lain mukaisesti.   Muistakaa äänestää oikein jos vielä päästää tunnelista päättämään.         
        

27.10.2008   

Miksi ei huvita äänestää...
       
...siksi, kun on hukattu kaksi sukupolvea Tamperelaisia pilaamalla   politiikka "aseveliakseleilla" ja kabinetsopimuksi
Nuoret ei jaksa kiinnostua kunnallispolitiikasta, kun media antaa totisen   kuvan siitä että mikään ei muutu.

Mihinkään ei voi vaikuttaa " oikeesti" ja jokainen tajuaa sen että,   puolueet tekevät kabineteissa "aikuisten oikeesti" ne päätökset   jotka kuuluisivat valtuustosaliin.
 
  Puolueet ovat menettäneet uskottavuutensa, sillä kansalaisten monipuolisen   osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen edellyttää Tamperelaisten   aitoa kuulemista.
 
  Aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi kasvaminen vaatii luottamusta päättäjiin.
 
  Kansalaisyhteiskunta, kaipaa julkisen sektorin, 3-sektorin, vapaaehtoistyön   ja järjestötoiminnan systemaattista ja avointa kehittämistyötä.     

     
27.10.2008    

   
Luxusta eliitille Aspinniemeen...
       
Luxusta eliitille Aspinniemeen... Amurissa asuvana vastustan Rantaväylän tunnelin rakentamista.

 Nykyinen valtuusto on hyväksynyt päätöksen, jonka johdosta pitkän tunnelin   suunnittelua työstetään parhaillaan. Kyllähän valtuustossakin virheitä   tehdään ja nyt olisi aika tunnustaa se. Vaikkakin rahaa palaa koko ajan,   sillä kallioperää kairataan tunnelin linjauksen mukaisesti ja ikkunat   helisee.
 
Nykysuunnitelman kustannusarvio keikkuu tarkennettunakin 140 miljoonan euron  paikkeilla, mutta toopekin tajuaa että sillä rahalla ei tunnelia rakenneta.

 Maanpäälliset vaihtoehdot tulee kartoittaa ensin ja heti, sillä ruuhkia   voidaan purkaa mainiosti kaistajärjestelyin. Tosin “oikeesti” ruuhkat   kestävät kerrallaan vain n. 30 - 45 min, joten “hätäkös tässä valmiissa   maailmassa”.
 
  “Aikuisten oikeesti” grynderit haluavat maata Tampellasta Aspinniemeen.   Siihen olisi hieno rakentaa luxusta eliitille. Lopulta koko rantsu olisi   pilalla aivan kuten Ratinassa on tapahtunut. Ollaan nyt kriittisiä oikeassa   kohtaa ja hyvällä omallatunnolla ja vastustetaan tunnelia päättäväisesti.
 
  Onneksi ennen rakentamispäätöstä on laadittava maanpäälliset kaavaluonnokset   ja selvitettävä ympäristövaikutukset YVA-lain mukaisesti. Muistakaa äänestää.   

     
       
22.9.2008  

     
Kansalaisyhteiskunnan kehittäminen alkaa jo varhaiskasvatuksesta...
       
Kansalaisten monipuolisen osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen  edellyttää Tamperelaisten aitoa kuulemista.
 
  Veteraanien, ikäihmisten, nuorten ja perheiden, sekä erityisesti vaikeassa   elämäntilanteessa elävien ja vähän osallistuvien kansalaisten   osallistumismahdollisuuksia on lisättävä.
 
  Aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi kasvaminen vaatii   kansalaiskasvatuksen vahvistamista varhaiskasvatuksesta alkaen   korkeakouluopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön asti.
 
  Kansalaisyhteiskunta, kaipaa julkisen sektorin, 3-sektorin, vapaaehtoistyön   ja järjestötoiminnan systemaattista kehittämistyötä.
 
  Järjestötoimintaa vaikeuttavia esteitä ja rajoitteita tulee poistaa, mm.   yhdistyslakia muuttamalla ja pienten yhdistysten kirjanpitovelvollisuutta   yksinkertaistamalla.      

  
 12.9.2008       


Osa Tampereen talousvesiverkosta on 1850-luvulta...

       
Näsijärveä on käytetty raakavesilähteenä 1800-luvulta lähtien.
Tamperelaiset ja muut käyttävät n. 20 milj. kuutiota talousvettä vuodessa.
Meillä on NYT hieno talousveden laatu, mutta muhiiko katujemme alla   vesikriisi.
 
  Mikä on putkiston tila sillä siellä risteilee n. 700 km vesijohtoja, joista   osa on 1800-luvulta.
  Mikä on vuosimallia 1889 olevan ja edelleen käytettävän Pyynikin   ylävesisäiliön kunto.
 
  Miten Tampereen talousvesiverkkoa uudistetaan. Miten vanha ja uusi putkisto  toimivat.

Onko jossakin "maanantaipäivän" liitos, "heikkolenkki",   joka odottaa routaa murtuakseen, kysyn vaan...   

      
       
9.9.2008    

   
"Tampereen tekijöistä" 35 % vanhuseläkkeelle  vuoteen 2020 mennessä...
       
Tampereella palvelutuotannon ammattiryhmien rekrytoinnissa on ollut   julkisen salaisuuden mukaan ongelmia jo vuosia.
 
  Palvelujentarpeen voimakkaan kasvun vuoksi lähihoitajien, sairaanhoitajien ja   geriatriaan erikoistuneiden lääkärien palkkaaminen ei ole pystynyt vastaamaan   tarvetta.
 
  "Suuren ikäluokan" eläköitymisen vuoksi seuraavat 5-20 vuotta   tulevat olemaan haasteellisia uusrekrytointien kannalta.
 
  Tampereen tulee lisätä vetovoimaansa hyvänä ja luotettavana työnantajana,   niin että meillä riittää palvelutuotannossa ammattitaitoista kotimaista   henkilöstöä.      

  
8.9.2008    

   
Ehkäisevän vanhustyön haasteet

       
Aamulehti 1.9.2008 Tampereen kaupunkistrategian mukaan, vanhusten kotona asumisen tukeminen  on ollut valtuustokauden 2005-2008 vanhustyön strategisena painopisteenä.

Mikäli jatkossakin painopiste pysyy kotona asumisessa, on uuden 26.10.  valittavan kaupunginvaltuuston suurimpia haasteita tulevalla   valtuustokaudella. ”Miten kaupunkilaisia aktivoidaan ottamaan vastuuta omasta terveydestään   ja toimintakyvystään kaikissa ikäryhmissä”, sillä merkittävin kuntalaisen   palvelutarpeeseen vaikuttava tekijä ei ole ikä, vaan toimintakyky.

Kokemukseni mukaan toimintakykyä ylläpitävän ja ehkäisevän vanhustyön on oltava  muutakin kuin ohjaamista palvelukeskuksiin ja korttelikerhoihin.  

Mielestäni kotona asumista painottavan vanhustyön haasteena on tavoittaa ne  palvelujen ulkopuolella olevat ja syrjäytyneet vanhukset kaikissa   ikäryhmissä, jotka eivät yksin, ilman auttajaa tai saattajaa kykene uusien palvelujen  piiriin hakeutumaan.

Ehkäisevän vanhustyön palveluntarjonta on jakautunut eri kaupunginsoien  kesken epätasaisesti. Yhteistyössä 3-sektorin palveluntuottajien, tukea   nauttivien eläkeläisyhdistysten- ja yhteisöjen, vapaaehtoisjärjestöjen,   seurakunnan sekä yksityisen sektorin kanssa tulisi luoda toimiva  lähipalveluverkko jokaiseen kaupunginosaan ja siten saada vanhukset  innostettua ja kiinnostumaan jo olemassa olevista ja kehitteillä olevista   uusista palvelumuodoista.

Haastetta riittää, onko halukkaita tekijöitä.        
        

 

2.5.2008

Suvaitsevaisuus avainsana Hämeenkadun pyöräteillä
       
Aamulehti 11.8.2008   Olen harjoitellut uusien polviproteesieni kanssa kävelemään ja  uskaltautunut  rohkeasti myös Hämeenkadulle, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden "lähi-itään".
Sauvojen kanssa kävellessä tulee tietysti keskityttyä jokaiseen askeleeseen, mutta myös lapsena opitut "katso vasemmalle, oikealle" toimivat   edelleen hienona peruspakettina katujen ja jalkakäytävät jakavien pyöräkaistojen yli  selviytymisessä.
 
Olen seurannut keskustelua tälläkin palstalla ja ihmetellyt "pyhää   sotaa" pyöräkaistoja vastaan. Missä on suvaitsevaisuus, toisen   kunnioittaminen ja oma vastuu kulkemisesta.
Jokaisen pyöräkaistoista käytyä keskustelua seuranneen on jossakin vaiheessa
pitänyt miettiä ainakin itsekseen, "missä on suvaitsevaisuus",   "miksi jalkakäytävää käyttävä jalankulkija / pyöräilijä voi edes kuvitella olevansa yksin liikkeellä".
Eikö itse enään pidä katsoa ympärilleen jalkakäytävillä kulkeissaan.
 
Miksi jo kotoa lähdettäessä ei kertaa nopeasti tilannetta Hämeenkadulla ja   päätä tehdä tänään oman osansa joustavan jalankulku - pyöräilyn hyväksi. Haaveillen kulkija, omiin ajatuksiinsa uppoutunut ja riidanhaluinen egoisti,   ovat yhteisiä nimittäjiä niille Hämeenkadulla kulkijoille jotka eivät osaa tai halua tulla toimeen  keskenään. Tämä koskee yhtä hyvin jalankulkijoita kuin pyöräilijöitä.
Pyöräkaistat ovat erinomainen alku, vaikeampi asia on asenteiden muutos.       

 
       
11.8.2008   

   
Koukkuniemi, julkisuus, tulevaisuus?
       
Aamulehti   2008   Säännöllisin väliajoin nostetaan   esille Koukkuniemeen liittyvät negatiiviset, populistiset puheenaiheet, kuten   resurssit ja hoitotyön laatu. Nämä tunnelatauksen sisältävät   teemat tarjoillaan Tamperelaisille maallikoille, omaisille ja tuleville   Koukkuniemeläisille dramaattisesti siten, että tuloksena on ahdistusta,  ihmettelyä, pelkoja sekä tiedon puutteesta ja  johtuvaa musta-valkoista   ajattelua.

 On kuitenkin tosiasia, että   Koukkuniemessä tuotettavien, meille kaikille välttämättömien   laitospalveluiden määrän ja laadun arvioiminen pelkän henkilöstömäärän   perusteella on riittämätön, kylmä ja julma tapa. Viimeisenä vaihtoehtonaan   omaisensa laitoshoitoon lopulta saaneen omaisen, omaishoitajajan surutyö saa   taakakseen perusteettoman ”lisähäpeän” kun nykyisen kotihoitoon painottuvan   kaupunkistrategian vuoksi Koukkuniemellä on mediassa negatiivinen  julkisuuskuva.   Siksi mielestäni Koukkuniemessä   annettavan hoitotyön arvostuksen nostaminen näkyväksi palauttaa Koukkkuniemen   positiivisen tunnettavuuden. Hoitajat saavat vastuullisesta työstään sille   kuuluvan arvostuksen.

Perusteltu myönteinen julkisuus vahvistaa koko   laitoshoidon organisaation mediassa ryvettynyttä julkisuuskuvaa ja siten   lopulta Koukkuniemen näkyvyyttä ja toteutuneita parannuksia voivat esitellä   poliittisesti vastuussa olevat, pormestari ja apulaispormestarit.   Miksi, siksi koska ihmisten tulee   luottaa päättäjiin,sillä tosiasia on, että ilman laitoshoitoa ja   Koukkuniemeä, emme tule selviytymään tulevaisuuden vanhustyön haasteista.        

 

10.7.2008  

     
Omaishoitajien puolesta
       
Tori-lehti 11.6.2008 Omaishoitajat, Te pidätte oman terveytenne uhraten vihkikaavassa antamanne   lupauksen.

Te kannatte "ristinne" hiljaa ja valittamatta. Te olette   sitä samaa sukupolvea, jonka sankaruuden ansiosta tämä Suomi on   hyvinvointivaltio. Omaishoitajat, Te olette tuon statuksen ansainneet. Lain mukaan se kuuluu   teille.

Anokaa ja käyttäkää vapaapäivänne, sillä niihin on varattuna   julkishallinnon varoja. Ei tarvitse hävetä. Muuten rahat menevät ties minne,   jos Te ette niitä käytä.

Omaishoitajat, jotka hoidatte omaistanne ilman omaishoitajastatusta,   ottakaa yhteyttä viranomaiseen ja vaatikaa, että asiaanne paneudutaan, sillä   Teillä on oikeus hoitopalkkioon, järjestettyyn vapaaseen ja tukipalveluihin.

Omaishoitajat, TV on näyttänyt Teidän sankaruutenne, omaishoitajuus on nostettu  sille kuuluvaan arvoon. Niinpä ei enää tarvitse hävetä. Ei tarvitse yksin   kantaa "ristiä", vaan on aika ottaa se, mikä lain mukaan kuuluu. Pekka Pälmä ( sit.)  http://www.torilehti.fi/pdf.php?id=1537         

       

11.6.2008   

   
Vanhuksia tarvitaan asiantuntijoiksi
       
Aamulehti 7.6.2008 VANHUUS. Vanhustyön järjestöjen tulisi ottaa tomintamalli vammaistyöstä,   jonka parissa toimivat vertaisryhmät toimivat painostusryhminä. Tarvitaan suoraviivaisempaa toimintaa. Se että värjötellään viluisina   banderollien kanssa Vanhan kirjastotalon portailla, ei toimi, se on   ainoastaan urhoollista.

Tarvitaan "atakkia",  päättäväisyyttä. Tarvitaan vanhuksia   asiantuntijoiksi suunnittelemaan omaa elämäänsä. Tässä vanhukset ovat täysin käyttämätön luonnonvara. Eläkeläisneuvosto ja eläkeläisvaltuusto rinnastetaan toiseen   vajaavaltaiseen ryhmään, eli lapsiin. Lapset kuitenkin ovat toimineet ja toimivat useissa eri tutkimus- ja  kehittämisprojekteissa, jopa suunnitttelijoina ja kanssatutkijoina.

Lapsien puolesta toimii lapsiasiamieskin, mutta missä viipyy  vanhusasiamies? Kun ei oikeasti tiedetä mitä vanhukset haluavat, palvelutarpeet   hahmotetaan usein vain hoitopaikkatarpein. Tällöin vanhuksen määritteleminen ns.erityispalveluiden käyttäjäksi   määrittelee hänen sosiaalisen statuksensa ja arvostuksensa. On helppoa arvata miten käy itsetunnon ja omanarvontunnon, kun ainoa   vaihtoehto on lopulta laitospaikka, johon pääsemisessä onkin sitten omat   vaikeutensa. Ennen niin luonnolliselta kuulostaneella sanalla vanhuus, onkin näin   itseään toteuttava negatiivinen ennuste.        
        

9.6.2008   

   
Kun ei kerkiä ei kerki
       
Maanantai palaveri. Käytiin läpi viikon tehtävät ja uudet asiakkaat.   Tunnelma oli hieman kireä eilisen Aamulehden kirjoituksen vuoksi. Nyt osui   lähelle. Asianosaisia on läsnä enemmänkin. Turhaan me kyyristellään. Kun ei kerkiä ei kerkiä. Tiiminvetäjä sanoi,   että "maailman sivu, on tuollaiset, liian vaativat omaiset laitettu   omaan karsinaansa". Onhan se niin, että mitä enemmän kyselee, vaatii ja   kyseenalaistaa, sitä enemmän puhutaan. Hoitajakin on ihminen. Kuitenkin 95% hoitajista ja kotipalveluihmisistä hoitaa tehtävänsä   huolella ja korkealla moraalilla. Se mitä on aikaisemmin sanonut on sanottu.   Kehittymistä on pakko ollut tapahtua.     

   
       
27.5.2008   

   
Työpaikkakiusaamisesta
       
Olen kokenut työpaikkakiusaamisen työryhmässä, jossa jokaista hoitajaa   kohti oli yksi erikoissairaanhoitaja. Tuon työryhmän olisi luullut olevan   tehokas sillä pomottajia piisasi. Itseasiassa ilmapiiri oli varsin painostava   kun ylikoulutetut erikoisairaanhoitajat toivat perushoitoa vaativien   dementiavanhusten hoitoon “viitekehyksiä” joita pienkotiyhteisössä ei voinut   käyttää. Ammattitaitoa kyllä oli, mutta ei halua vuorovaikutuksen avulla jo olemassa   olevien, hyväksi havaittujen yhteisöhoidon periaatteiden opettelemiseen. Tuli   eteen ovi jonka avaamiseen ei ylpeys antanut avaimia. Kuitenkin yhteistyö merkitsee oppimisprosessia. Prosessiin on lähdettävä   itse sillä mistään ei saa prosessia valmiiksi läpikäytynä ja elettynä.Hyvä   yhteistyö on vuorovaikutusta ja vaatii varsin syvällisiä taitoja koko   yhteisöltä ja sen jäseniltä. Yhteistyö ei merkitse elämää ilman ongelmia,   mutta kylläkin ongelmien tunnistamis ja ratkaisutaitoja. Yksi henkilö, toista   sukupuolta ei tee työryhmää demokraattiseksi, siksi kuvatussa työryhmässä jo   sukupuolensa vuoksi erottui yksilöksi. Jos tekee työnsä huolellisesti ja ammattitaidolla, olematta perinteisen   avuton saattoi joutua erityistarkkailun kohteeksi. Jos lisäksi omasi ns.   lahjoja ja oli “luova” nosti  kateus nostaa päätään. Kuitenkin    erilaisuudesta löytyy voimavara, jos työryhmän voimat keskitetään   olennaiseen, tavoitteen mukaiseen työskentelyyn, jolloin kukin antaa oman   osuutensa yhteiseen käyttöön. Tällöin ei ole aikaa pohtia vastuualueita ja vastuualueen vastuuhenkilön   vastuuhenkilöä. Ylikoulutettu kun haluaa kuitenkin oman vastuualueensa, kun   kerran on erikoisairaanhoitaja. Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös kyky   muuttaa näkemyksiään, esimerkiksi sen seurauksena  että saa asiasta   uutta tietoa. Mielen muuttaminen sen takia, että haluaa mielistellä tai   alistua toisen painostukseen, on aivan eri asia. Vuorovaikutustaitoihin   kuuluu myös taito puolustaa omia näkemyksiään, mutta tehdä se toisia   ruhjomatta. Hyvä yhteistyö ei voi olla yksilön, ei kenenkään, uhraamista. Jos aina joutuu kaikesta kieltäytymään, antamaan kaiken muille eikä saa   itselleen mitään, ei myöskään voi olla täydestä sydämestään mukana. Voin   antaa omastani, kun tiedän vastavuoroisesti saavani toisilta. Voin ottaa   vastaan, koska tiedän, että minulla on annettavaa muille. Voin arvostaa sitä   mitä minulla on ja sitä mitä toisilla on, vaikka ne ovatkin erilaisia. Yhteistyössä on yksilön kannalta hyvin paljon pelissä. Yksilönä oleminen,   toisiin liittyminen ja tähän liittyvät hyvin syvälliset vuorovaikutuksen ja   jakamisen taidot vaativat hoitavalta työryhmältä paljon, koska hoidettavana   on toinen ihminen, lähimmäinen. Hyvä johtaja tai esimies toimii sen uskon varassa, että ihmisissä on   kyvykkyyttä, hänen tehtävänsä on luoda edellytyksiä sen käyttämiselle.   Yhteistyöhön perustuvaan johtamiseen mahtuu kyllä sekin että tarvittaessa   johdetaan ja ohjataan tiukastikin. Liian helpot ratkaisut ja kompromissit,   jotka voivat johtaa linjattomuuteen aiheuttavat hoitavassa työryhmässä turhia   jännitteitä. Näillä jännitteillä on taipumus naamioitua yksilöiden välisiksi   ja putkahtaa tälläisen ilmiasun saaneena yhteiseen tietoisuuteen,   työpaikkakiusaamiseksi.    

   
       
24.4.2008  

     
Eläkeläisvaltuusto maanantaina 21.4.2008
       
Täysi valtuustosali paikalle kutsuttuja senioritamperelaisia. Huolella   tehty ja perusteltu asialista.
  Paikalle kutsuttuna lähes 20 Tampereen kaupungin ylemmän virkamieskunnan   edustajaa.
  Paikalla ei ollut ensimmäistäkään kutsutuista virkamiehistä kommentoimassa   asioita, kokousavustajana toimineen Ilpo Pyymäen lisäksi.
 
  nimim. "katutason virkamies"   

     
2.3.2002    

   
Selkeyttä hoitolinjaan
       
Aamulehti 2.3.2002 Terveyskeskuslääkärit ovat kertoneet että heitä ajetaan dementia-oireyhtymän diagnostisoinnissa hoitonihilismiin. Säästetään ja ohje   kuuluu: "Tutkimukset maksavat paljon ja hän on jo niin iäkäskin". Ensivaiheessa dementiaoireyhtymän diagnostisoiminen on kliininen   toimenpide, joka perustuu lääkärin arvioon. Kuitenkin perusteltujen   jatkotutkimusten avulla voidaan potilaalle ja hänen omaisilleen selvittää   muistihäiriön tai dementia oireyhtymän syy. Silloin on parempi surra, kun   sisäistää syyn. Oikeus varhaiseen taudinmäärutykseen on oltava kaikilla. Mitä varhaisempi   taudinmääritys, sen paremmin löydetään syynmukainen hoito. Muistihäiriö- ja dementiaoireyhtymän jatkotutkimuksia vähätellään.   Kuitenkin olisi oleellista tunnistaa hoidettavissa olevat tekijät, ennen kuin   peruuttamatonta vahinkoa henkisessä toiminnassa ja sosiaalisissa kyvyissä   tapahtuu. Turhauttava pompottelu lääkäriltä ja asiantuntijalta toiselle tuo   epätoivoa omaisten jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen. Vaikean ja   invalidisoivan sairauden, kuten dementia-oireyhtymä on, hoitolinjan tulisi   olla selkeä ja perustua ohjaukseen ja neuvontaan sekä potilaan ja hänen omaistensa   sopeutumisen tukemiseen.        


       
29.1.2002   

   
Höperöön ei perintöä tuhlata
       
AL 29.1.2002 Avohoitoon painottuva mielenterveystyö on muuttanut perinteisen   "hulluus" -käsitteen. Nykypäivänä on lähes mahdotonta päästä   sairaalahoitoon. Tämä koskee kaikenikäisiä mielenterveyspotilaita. Työikäisen väestön kynnys päästä, aiemmin joutua "hullujen   huoneelle" on korkea. Ahdistuneisuus ja masennus, jota nykypäivän   hektinen elämänrytmi synnyttää on kuitenkin yleistä kaikissa   sosiaaliluokissa. Niinpä ollaan omissa oloissaan, varsinkin köyhät, ja   yritetään pärjätä. Toisaalla julkisuuden henkilöiden ja hyvin toimeentulevien yhteiskuntamme   "tukipilareiden" masennukselle antamat kasvot ovat kapoiset, mutta   kukapa olisi kiinnostunut tavallisen Reinon masennuksesta. Vanhusten   masennus- ja mielenterveysongelmat ovat vieläkin huonommassa jamassa. Omaisten häikäilemätön oman edun tavoittelu ja raha ratkaisee -ajattelu   aiheuttavat sen, että on monta yksinäistä masentunutta Mattia ja Maijaa,   joiden pitää selviytyä omin nokkinensa. Keski-ikäiset kiireiset lapset eivät   aikaansa ja tulossa olevaa perintöä "höperöön tuhlaa. Ainoat huolenpitäjät ja välittäjät ovat viranomaiset ja   kotipalvelutyöntekijät. Varsinkin kotipalvelun ammattilaiset joutuvat   riittämättömästä kontaktiajasta ja sen aiheuttamasta huonosta omastatunnosta   huolimatta toimimaan myös mielenterveystukihenkilön vaativassa roolissa. Poikkeuksellisia ihmisiä, jos jaksavat ja pystyvät siihen ja millä   palkalla.    

  

24.3.2001   

   
Joko vanhusten asiat ovat paremmin
       
Tamperelainen 24.3.2001 Tuskinpa kokonaisuutena, sillä Tampere on täynnä hoivakoteja, joissa   naisvaltaiset työryhmät yrittävät tiimityöhön kouluttamattomien johtajiensa   avulla selvitytyä vaativasta tehtäävästään. Kiire on kova ja ihanteiseen hoitofilosofiaan hiipii rutiini joka tappaa   luovuuden ja saa työtoverit kyräilemään toisiaan. Hoitajien ammattietiikka ja   moraali ovat koetuksella. Helpointa on sopeutua ja antaa ihanteiden rapistua   hoidon laadun kustannuksella. Työryhmät ovat usein niin riitaisia, että työpaikkakiusaaminen kukoistaa.   Kiusaajat ovat julmia ja silloin etiikastaan kiinni pitävä hoitaja jätetään   "kylmään". Kouluttamalla hoitajat ryhmätyöhön saadaan toinen toisiaan kunnioittavia   työryhmiä, jotka kiinnittävät huomion vanhustemme hyvinvoinnista   holehtimiseen.      

  
       
23.2.1999       

 
Ankealta näyttää
       
Aamulehti 23.2.1999 Kouluttamattomilla työllistetyillä teetetään vaativaa hoitotyötä, koska he   ovat nöyrempiä ja näin helpommin hallittavia. Omaisilta "vaaditaan"   vapaaehtoistyötä ja "edellytetään" rahalahjoituksia, joilla pääsee   jonon ohi, niin ett' kohisee. Sillä aina on toivoa. Eläkeikää lähestyvät sairaanhoitajat hakeutuvat suojatöihin. Lähihoitajien   vakanssit on täytetty ylikoulutetuilla. Henkistä väkivaltaa esiintyy   työpaikalla ja pelko lopputilistä pitää suut kiinni.