Tarinoita elämästä
”Itse en juo enää, olen siirtynyt eteenpäin. En aio väittää etten juo enää koskaan, en tee lupauksia, mutta en tainnut olla hyvä juomaan. Jotkut on hyviä juomaan, he juovat ja kertovat vitsejä ja ovat helvetin hauskoja. Olen nähnyt monen hyvän juopon ja seuramiehen kuolevan, joten se siitä. Elämä on kuin suuri testi ja jos yrittää liikaa, epäonnistuu. Jos ei yritä liikaa, tyrii vähän ja pitää hauskaa, silloin luutavasti tekee jotain oikein”.
– Neil Young
Tunsimme toisemme pienestä pitäen. Molempien isät olivat töissä Takossa, ja kesät vietettiin Karkussa, Isosaaressa, Ellivuoren kulmilla. Juhannusjuhlissa oli meille kakaroille omaa ohjelmaa, mutta aikuiset ne hönöttelivät omissa oloissaan, niin kuin aina.
Väpin elämä katkesi ensimmäisen kerran, ainakin siltä se jälkikäteen tuntui, intissä kun tykkilavetti putosi hänen oikean jalkateränsä päälle.
Jalka melkein irtosi, mutta lääkärit kursivat sen kokoon. Fyysisesti Väpi ja jalka parani, mutta henkisesti jokin jäi paikoiltaan – pysyvästi.
Vamma oli ankkuri, joka piti Väpin maassa silloinkin, kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle.
Väpi pysyi useimmiten hyväntuulisena, fraasinaan “Juon kun ei ole muutakaan tekemistä”, hän sanoi kevyesti. Mutta kun häntä katsoi vähän etäämmältä, alkoi tuntua, ettei hänellä tosiaan ollut muutakaan tapaa elää ja olla olemassa.
Heidän perheessään viina oli ollut aina läsnä, ei pelkkä päihde vaan kommunikaation väline. Koko perhe äiti, isä ja veli, kukaan ei tuntunut puhuvan toisilleen selvin päin.
Väpin ollessa työttömänä hänen ainoa hommansa oli hakea aamuisin äidilleen Hämeenpuiston Alkosta pullo Koskenkorvaa. Oman kossunsa Elvi piilotti kaappiinsa. Isällä oli oma pullonsa, ja Väpi yritti keksiä persaukisena, mistä saisi omansa.
Väpi oli jääkiekossa lahjakas. Tapaturma teki siitäkin vain muiston. Hän jatkoi höntsyjä puulaaki peleissä, joissa ei kukaan odottanut terveitä jalkoja tai selvää päätä. Tapana oli että ennen peliä juotiin, ja pelin jälkeen juotiin sitten lisää. Istuttiin DD-pubissa ja pelien välissä puhuttiin vanhoista peleistä. Miten itse tai joku toinen oli ollut ennen huippu, humalatilasta riippuen.
Väpi oli reilu tyyppi, jos hänellä oli rahaa, hänellä oli myös kavereita ja siipeilijöitä. Toisaalta myös velkojia, jotka odottivat korvauspäivää.
Intti tapaturmasta hän oli aikanaan saanut nimellisen summan valtiolta. Ei kuukausittaista korvausta, ei tukea. Kaikki tiesivät hänen kohtalonsa, ja ehkä juuri siksi hänen edessään oli aina jonkun maksama tuoppi, eikä kukaan kyseenalaistanut sitä.
Sitten tuli vuosituhannen viimeinen päivä ja jotenkin kaikki muuttui.
Kerrottiin, että Väpi oli saanut jostain rahaa, ehkä vanhan korvauksen uudelleenkäsittelyn kautta.
Hän kiersi kavereitaan, maksoi velkoja, tarjosi kierroksia, hymyili enemmän kuin pitkään aikaan. Oli humalassa, mutta keveästi, ei raskaasti. Jälkikäteen joku sanoi, että se oli kuin hyvästijättö. Että Väpi ehkä tiesi, mitä oli tulossa.
Vuosisadan vaihtuessa, kun ilotulitukset räjähtivät taivaalle ja maailma siirtyi uuteen aikakauteen, Väpi tukehtui kotonaan omaan oksennukseensa.
Yksin.
Väpi oli sellainen, jonka olisi pitänyt saada enemmän. Mutta ehkä hänellä ei koskaan ollut edes mahdollisuutta.
Jatkopaineen tavoitteet:
1. Kiekon nopea takaisinvaltaus:
Painostamalla heti kiekonmenetyksen jälkeen pyritään voittamaan kiekko takaisin mahdollisimman nopeasti. Tämä voi estää vastustajan hyökkäyksen ja mahdollistaa uuden hyökkäyksen ilman, että koko joukkue joutuu vaihtamaan puolustusasemiin.
2. Vastustajan pelinrakentelun häiritseminen:
Jatkopaine pakottaa vastustajan tekemään nopeita ratkaisuja, jotka voivat johtaa harhasyöttöihin tai virheisiin. Taitava jatkopaine voi horjuttaa vastustajan kiekollista peliä ja vähentää heidän hyökkäysmahdollisuuksiaan.
3. Energia- ja pelitempon ylläpitäminen:
Jatkopaine pitää pelin tempon korkealla ja antaa joukkueelle henkistä etulyöntiasemaa. Se kertoo myös joukkueen aggressiivisesta pelitavasta, jossa pyritään hallitsemaan peliä kiekollisesti ja aiheuttamaan jatkuvaa painetta vastustajalle.
Urheilu ei kiinosta, joska harjoitteleminen ja sitoutuminen tavoitteisiin vaatii selkärankaa.
Nuorten saaminen kiinnostumaan huippu-urheilijan urasta someuran sijaan on haastava tehtävä, mutta se on mahdollista yhdistämällä urheilu ja sosiaalinen media houkuttelevalla tavalla.
Tässä on muutamia strategioita, jotka voisivat auttaa
Innostavat esikuvat ja tarinat
Luodaan enemmän näkyvyyttä niille suomalaisille huippu-urheilijoille, jotka ovat saavuttaneet menestystä ja ovat samalla aktiivisia ja inspiroivia sosiaalisessa mediassa. Heidän tarinansa voivat toimia esimerkkinä siitä, miten kova työ ja omistautuminen voivat johtaa menestykseen niin urheilussa kuin sosiaalisessa mediassa.
Sosiaalisen median ja urheilun yhdistäminen
Nuoria voidaan rohkaista dokumentoimaan omaa harjoitteluaan ja kehitystään sosiaalisen median alustoilla. Tämä voi tehdä harjoittelusta ja kehittymisestä hauskaa ja antaa heille mahdollisuuden rakentaa seuraajakuntaa samalla, kun he tekevät töitä unelmiensa eteen.
Kilpailut ja haasteet
Järjestetään sosiaalisessa mediassa urheiluun liittyviä haasteita ja kilpailuja, joissa nuoret voivat näyttää taitojaan ja voittaa palkintoja tai saada tunnustusta. Tämä voi tehdä harjoittelusta kiinnostavampaa ja luoda yhteisöllisyyttä nuorten keskuudessa.
Mentorointi ja tuki
Tarjotaan nuorille mahdollisuus saada mentorointia menestyneiltä urheilijoilta ja valmentajilta, jotka voivat auttaa heitä ymmärtämään, mitä huippu-urheilijan ura vaatii ja miten se voi olla yhtä palkitsevaa kuin suosittu some-ura.
Infrastruktuurin parantaminen ja tuki
Luodaan ja parannetaan urheiluun liittyvää infrastruktuuria, kuten harjoittelumahdollisuuksia ja -olosuhteita, jotta nuorilla on selkeämpi polku menestyä urheilussa. Samalla tuetaan nuoria henkisesti ja taloudellisesti heidän matkallaan.
Kulttuurin muuttaminen
Luodaan laajempi yhteiskunnallinen keskustelu ja kulttuurinen muutos, jossa huippu-urheilu nähdään arvokkaana ja tavoiteltavana urana. Median ja koulutuksen kautta voidaan korostaa urheilun arvoja, kuten itsekuri, sitoutuminen ja joukkuehenki.
Houkuttelevammat polut urheilun parissa
Tarjotaan nuorille mahdollisuuksia kokeilla eri urheilulajeja ilman suurta sitoutumista heti alussa. Tämä voi auttaa heitä löytämään oman lajinsa ja kiinnostuksen kohteensa.
Yhteistyö brändien kanssa
Käynnistetään kampanjoita, joissa urheilijat ja brändit tekevät yhteistyötä luodakseen houkuttelevia viestejä urheilun ja hyvinvoinnin ympärille.
Näin voidaan osoittaa, että menestys urheilussa voi johtaa myös taloudellisiin mahdollisuuksiin ja näkyvyyteen.
Näiden yksinkertaisten strategioiden avulla voidaan luoda ympäristö, jossa huippu-urheilijan ura on yhtä houkutteleva, ellei houkuttelevampi, kuin someura, ja jossa nuoret näkevät urheilun polun mahdollisuutena saavuttaa menestystä, tunnettuutta ja täyttymystä elämässään.
(saa käyttää)
80-luvulla työttömyys alkoi käydä ylivoimaiseksi, kun Isä lopulta onnistui järjestämään minulle työpaikan Takosta. Hän työskenteli itse viimeistelyssä Jagenbergin arkkileikkurilla, mutta minut sijoitettiin massapuolelle haastattelun perusteella.
Ensimmäiset päivät Takossa tuntuivat sekavilta. Me jätteenpaalaaja-pulpperimmiehet minä ja tuleva urheilutoimittaja Salo iskuskelimme taukotuvassa kuudennessa kerroksessa ja katselimme alas pihaan, jossa tehdaspalokunta harjoitteli.
Tehdaspalokuntalaisia pidettiin leikkisästi kapitalistin kätyreinä – he olivat päivätyöläisiä, joita kadehdimme.
Työ oli ykstoikkosta ja me täytimme ristisanatehtäviä ja ajelimme trukeilla rallia.
Seuraava askel Takon uraputkessa oli puunkuljettimilla.
Lielahdesta tuotiin rekoilla pöllejä alapihan isoon altaaseen, josta ne kulkivat ketjukuljettimella ylös kumihihnalle.
Siellä heiluin keksin kanssa kuin uitolla ikään, asetellen pöllit tarkasti vierekkäin. Sitten ne katosivat hitaasti alas hiomoon, jossa ne jauhettiin hiokkeeksi.
Uraputki jatkui ja pian siirryin sihtimieheksi Jylhävaaran keskipakosihdeille.
Siellä minun piti varmistaa, että veden ja massan suhde oli oikea. Jos massa meni paksuksi, se vyöryi lattialle.
Näin käydessä heiluin seuraavat pari tuntia vesiletkun kanssa pakottaen massaa lattiakaivoihin. Työ oli vittumaista, mutta sain tehdä kaiken omassa rauhassa.
Kolmivuorotyön rytmi alkoi pian vaikuttaa terveyteeni. Yövuorot olivat erityisen raskaita; pimeys, hiljaisuus ja yksinäisyys tekivät niistä sietämättömiä.
Lueskelin Jerry Cotton -lehtiä pysyäkseni hereillä, mutta öisin ajatukset kiertyivät synkkiin solmuihin. Tuntui, että elämä kului hukkaan, ja päivisin en saanut nukuttua, niinpä unettomuus synkensi mielen.
Sitten kohtalo puuttui peliin ja Futisporukan treeneissä katkaisin käteni.
Pitkä sairasloma toi odotetun hengähdystauon. Kipu ja pakollinen lepo antoivat aikaa ajatella.
Kun tuli aika palata töihin, päätin, etten menisi takaisin Takoon, jossa vietetty aika opetti minulle paljon – ei pelkästään nöyryyttä työhön, vaan myös sen, kuinka tärkeää on kuunnella itseään ja ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Keskinkertaisesta jalkapalloilijasta voi tulla asiantuntija sillä hetkellä, kun hän astuu TV-studioon, mutta se vaatii tiettyjä ehtoja ja konteksteja. Tässä on muutamia perusteluja, miksi näin voi olla:
Toisaalta, on myös syytä huomioida, että jos olet ollut huipputasolla
Raipe kumoaa väitteen, ettei hyvästä ravihevosesta voi tulla hyvää ravivalmentajaa, pohjautuu siihen, että ravivalmentajan tehtävät vaativat erityisiä taitoja ja tietoja, joita hevosella ei voi olla.
Samoin voidaan ajatella, ettei hyvästä jääkiekkoilijasta – esim. Raipe automaattisesti tule hyvää jääkiekkovalmentajaa, sillä valmennus ja pelaaminen vaativat erilaisia taitoja ja kykyjä.
Tässä on muutamia perusteluja tälle näkemykselle:
1. Erilaiset taidot ja tiedot: – Pelaajana menestyminen vaatii fyysisiä taitoja, kuten luistelua, laukomista ja pelinlukutaitoa. Valmentaminen sen sijaan vaatii strategista ajattelua, pelin analysointia ja kykyä kommunikoida ja motivoida pelaajia. Nämä taidot eivät ole välttämättä suoraan yhteydessä toisiinsa.
2. Kokemuksen erilaisuus: – Pelaaja voi keskittyä omaan suoritukseensa ja henkilökohtaiseen kehitykseensä, kun taas valmentajan on nähtävä koko joukkueen tarpeet ja kehityskohdat. Hyvä valmentaja ymmärtää, miten saada jokaisesta pelaajasta paras mahdollinen suoritus irti ja miten muodostaa toimiva joukkue.
3. Kommunikaatiotaidot: – Hyvä valmentaja osaa viestiä tehokkaasti ja rakentavasti pelaajien kanssa, motivoida heitä ja käsitellä erilaisia persoonallisuuksia ja ryhmädynamiikkaa. Pelaajana menestyminen ei automaattisesti takaa näitä taitoja.
4. Strateginen ajattelu: – Valmentajan on oltava taktisesti taitava ja pystyttävä tekemään nopeita päätöksiä pelitilanteissa. Tämä vaatii syvällistä ymmärrystä pelistä ja kykyä analysoida sekä omia että vastustajan vahvuuksia ja heikkouksia. Pelaaminen huipputasolla ei välttämättä kehitä näitä kykyjä yhtä hyvin kuin valmennuskokemus. 5. Henkilökohtaiset ominaisuudet: – Joillakin pelaajilla voi olla luonnollisia johtajuus- ja opetuskykyjä, jotka tekevät heistä hyviä valmentajia. Toisilla taas nämä ominaisuudet voivat puuttua, vaikka he olisivatkin erinomaisia pelaajia. Hyvä valmentaja tarvitsee kärsivällisyyttä, empatiaa ja kykyä asettua toisten asemaan, mikä ei ole kaikille huippupelaajille itsestäänselvyys.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka hyvästä jääkiekkoilijasta – esim. Raipe, voi tulla hyvä jääkiekkovalmentaja, se ei ole automaattista. Valmennus vaatii erilaista taitosettiä, kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita ei välttämättä kehity pelaamalla, aivan kuten ravihevonen ei voi valmentaa muita hevosia.
45 vuotta sitten, loistava jalkapalloilija ja rakas ystäväni Jukka päätti elämänsä Kalevankankaan Inkkarikylässä, romuauton kylmyydessä ja yksinäisyydessä. Repsikan paikalla kaksi isoa Carilloa toinen täynnä tyhjyyttä, toinen puolillaan syyllisyyttä.
Jukalla oli tyttöystävä nimeltä Tiina ja vaikka Jukka oli syvästi rakastunut, Tiina ei ollut valmis sitoutumaan. Jukan poissaollessa hän etsi lohtua Seurahuoneelta. Seurauksena tästä, Tiina tuli raskaaksi.
Sen jälkeen Tiina ja Jukka alkoivat liikkua enemmän yhdessä, ja rilluttelu jäi taakse. Jukka uskoi olevansa lapsen isä, Tiina ei puhunut mitään, peläten totuuden paljastumista.
Jukka katosi baari kuvioista, ja kun heidät näki yhdessä, mukana oli onnellisen näköinen Tiina, maha pystyssä. He olivat muuttaneet yhteen, ja Tiina oli saanut Finlaysonilta työsuhdeasunnon. Tiina synnytti terveen tytön, mutta he eivät kuitenkaan olleet enää onnellisia. Arki oli laskeutunut heidän ylleen. Kun tapasin heidät Hämeenpuistossa, Jukka työnsi vaunuja allapäin, eikä Tiina enää hehkunut onnellisuuttaan.
Tapasin Jukan viimeisen kerran Messissä. Jukka oli juovuksissa ja epätoivoinen. Hän kertoi Tiinan syrjähypyistä ja epäilyksistään tytön isyydestä.
Jukka alkoi juoda enemmän ja vaati isyyskoetta. Lopulta Tiina suostui testiin, ja se paljasti, että tyttö oli jonkun toisen miehen lapsi.
Elettiin joulukuuta. Jukan vanha jalkapallo vamma oli taas ärtynyt. Hän kävi lääkärissä ja sai passituksen Taysiin polvikierukan poistoon. Toimenpide oli rutiinia, mutta pari päivää selvinpäin vuodeosastolla oli myrkkyä juoppoputkessa olevalle onnettomalle Jukalle.
Hän lähti sairaalasta pakkaspäivänä keppeineen, kenenkään sen paremmin estelemättä, kävi viinakaupassa ja suuntasi lastinsa kanssa Kalevankankaan metsään. Hänen elämänsä sammui siellä, kylmässä ja yksinäisyydessä.
Näen Jukan vieläkin sieluni silmin. Hänen silmissään oli tyhjyys ja suru, joka ei koskaan kadonnut. Jukan elämä päättyi liian aikaisin, traagisesti ja julmasti, jättäen meidät kaikki kysymään: miksi?
Ystäväni, toivon, että löysit rauhan, missä ikinä oletkin.
Yli 65-vuotiaista, kuusi kymmenestä elää itsenäistä elämää. Se että saa itse vaikuttaa oman elämänsä laatuun on paras hyvän olon takuu. Mielekkäällä tekemisellä ja henkisiä – ja sosiaalisia kykyjään harjoittamalla, sekä fyysistä kuntoaan ylläpitämällä vanha vaikuttaa itse ehkäisevästi toiminta vajavaisuuksien syntyyn.
65 vuotta vanha ei ole negatiivinen määrite vaan kokemuksen ja elämänhallinnan jalostama arvojen, perinteiden ja moraalimallin kunniamaininta jota meidän nuorten tulisi arvostaa ja vaalia.
Lähipalveluja käsitellään kunnissa pääasiallisesti niiden tarjoajan näkökulmasta, ei käyttäjän näkökulmasta.
Lähipalveluiksi mainitaan ikääntyvien palveluista perinteiset kuntien lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kotihoito, päivähoito, päihdehuolto ja laajemmin tietysti koulu- sekä opiskelijaterveydenhuolto. Lisäksi mainitaan neuvolat ja vanhustenhoito ja kotiin tuotavat palvelut, kuten kotihoito ja kotisairaanhoito. Kunnan oman palvelutuotannon lisäksi myös kolmas sektori mainitaan erityisesti liikuntapalvelujen ja ikäihmisten neuvontapalvelujen palveluntuottajina.
”Lähipalvelujen merkitys ihmisten sosiaalistajana on merkittävää.
Lähipalvelut kiinnittävät ihmisen lähiympäristöönsä ja ovat luomassa sosiaalisia verkostoja sekä sosiaalista pääomaa toimimalla toistensa lähellä asuvien ihmisten kohtauspaikkana”.
(”Missä on lähipalvelu” –raportti THL, 2010)
Lähipalvelut auttavat myös ikäihmisiä säilyttämään elämänlaatunsa ja pitkälle jatkuvan itsenäisen elämän. Siksi lähipalvelun on oltava saavutettavaa ja matalankynnyksen, ihmisläheistä vuorovaikutusta.
Tulevaisuudessa lähipalvelujen tulee kehittyä ikäihmistenkin osalta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja varhaisen puuttumisen suuntaan mm. päihdetyön alueella.